Piret Teppan: Katselimme naapureiden kanssa kokkoja Murasten näköalapaikalta ja näky oli kerrassaan kaunis. Naissaarelta näkyi kolme kokkoa, Kakumäellä niitä oli monia, suoraan alhaalla rannassa, Merikülassa, hohkasivat kokot ja Tilkun satamassa loimusi suuri ja mahtava tuli. Yllättävän monet, myös vieraat ihmiset, kävivät näköalapaikalla katsomassa kokkoja ja autoja virtasi edestakaisin. Kameramme toimivat heikonlaisesti, joten kuvia ei tällä kertaa tullut.
Eveli Krentu: Viime vuonna meiltä meni Muinaistulien yö melkein sivu suun, mutta tänä vuonna valmistauduimme ajoissa. Andres lähetti kyläläisille toivomuksen yhteisestä kokoontumisesta rannassamme. Jo puolilta päivin hän latoi auton täyteen kuivia polttopuita ja minä leivoin (kylläkin melkein viime minuutilla) muffinsseja mukaan. Yhdeksältä olimme rannassa ja aloimme rakentaa nuotiota. Puoli kymmeneltä sytytimme hyvin juhlallisesti tulen ja jäimme odottamaan toisia. Ennen meitä rannalla oli kyllä jo joitakin, mutta heidän soihtunsa eivät ottaneet syttyäkseen eivätkä he saaneetkaan tulta aikaiseksi. Me itse olimme hyvin epävirolaisia eli tervehdimme jokaista, joka rantaan tuli ja tarjosimme kahvia ja muffinsseja. Oikeastaan ihmisiä ei ollut kovinkaan paljon – yksi satunnainen kävelijä, joka minun mielestäni vain nautti näkymästä sen sijaan, että olisi ymmärtänyt, miksi kokkoja ylipäätään poltettiin. Ja sitten tuli yksi perhe lyhtyineen ja lyhyen juttutuokion aikana selvisi, että perhe oli naapurikylästä. Mutta meidän omasta kylästämme ei ollut ketään. Sen sijaan Roostan rannassa loisti nätti tuli ja myös kauempana hohti jokin, mutta emme osanneet sanoa, oliko se majakka vai nuotio. Vaikka Muinaistulien yöstä ei tullutkaan kyläjuhlaa, oli meillä kuitenkin oikein mukavaa. Ja miten olisi voinutkaan olla olematta, kun oli teetä ja muffinsseja ja nuotio vedenrajassa. Kertakaikkisen kaunista. Ja sitten kun vielä kuu nousi metsän takaa oli kaikki täydellistä.
Ulla Tamminen: Meillä on merenrantaravintola Kustavissa. Tänä vuonna vietämme Muinaistulien yötä viidettä kertaa polttamalla kokkoja, kuuntelemalla hyvää swingiä (Jaso Big Band ja tunnettu vokalisti), syömällä, juomalla ja viihtymällä ystävien kanssa. Tämä on kesän lopettajaisjuhla.
Perhe Koger Pivarootsist: 15 ihmistä, 3 koiraa, 3 kissaa, 12 nautaa, 120 lammasta! Lukuisia kokkoja Itämeren rannikolla!!!!
Ivo Linna: Lauantai-iltana olen itse Koguvan kylässä, jossa vietetään Muinaistulien yötä. Muhun museo on myös suunnitellut kaikenlaisia tapahtumia. Käsittääkseni siellä on jo puolestapäivästä lähtien ohjelmaa. On myös Muhun laivan ”luurangon” juhla. Laivan runko on valmis ja sitä voi ihailla koko komeudessaan. Mielikuva on tietenkin vahva ja täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa minulla on mahdollisuus olla mukana Muinaistulien yössä; aikaisemmin olen aina ollut töissä, mutta nyt olen lomalla. Seuraavana aamuna lähden porukan kanssa Rocca al Mareen, jossa vietetään Muhun päivää. Külaseman kyläseura järjestää sen. Niin että täysin Muhuun ja esivanhempiin keskittyy tämänkertainen muinaistulien viikonloppu.
Manuel Lember: Saarenmaan muinaismuistojen suojeluseuran johdolla on Säärellä poltettu muinaistulia jo vuosia. Kauniilla ilmalla voi nähdä kokkoja Latvian rannikolta. Jos ilma ei sattuisikaan olemaan niin kaunis, on itse paikka varmasti kaunis: kahdella suunnalla on meri ja lähellä majakka, jonka valonsäteet loistavat pimeydessä. Tule muinaistulelle! Nuotiopaikka: Sõrven Säär, majakalta jonkin matkaa kielekkeen huipulle päin, entisen valonheittimen vieressä.
Mari-Liis: Myös minun mielestäni oli hyvin kaunis ilta/ yö. Meidän tulemme oli Pohjarannikon Neemen laella ja sinne näkyi myös monia muita rantanuotioita toisista kylistä. Kun aurinko laski, myös tuuli tyyntyi ja tunne oli jotenkin… mystinen. Melkein koko kylä oli paikalla, jopa kuoro esiintyi!
Signe Unt: Göteborgissa tuli eilen
merenrantaan 13 ihmistä ja yksi koira. Paikalla olivat yksi ruotsalainen, neljä
opiskelijaa, joista kaksi oli juuri saapunut ja jotka etsivät elämänviisautta
sekä vanhat paikalliset, jotka olivat muuttaneet sinne 11 vuotta sitten tai jo
aikaisemminkin. Tutustuimme yhteen koulunopettajaan, joka ollessaan vasta
puolivuotias pakeni vuonna 1944 vanhempiensa kanssa Ruotsiin ja kertoi meille,
nuorille, historiasta ja minkälaista elämä tuolloin oli ollut Göteborgissa,
missä ovat juuret, ja mistä me itse olemme. Sytytimme nuotion, joimme pienet
virolaiset oluet ja siivosimme pätkän rantaa. Auringonlasku oli todella kaunis
ja ilta oli mukava mukavien ihmisten seurassa. Ensi vuonna uudestaan! Ps.
Oheistan vielä seurueestamme yhden sumuisen kuvan.
Eha Ennemuist: Saarenmaalla, Laimjalan kunnassa Saaren kylässä, sytytettiin pieni nuotio Luhinan kielekkeen harjalle. Kotikylästä paikalle tuli 18 ihmistä, joihin yleensä ei törmää. Nyt oli aikaa rupatella, ihailla täyskuuta ja iltatähteä, ohi lipuvaa valaistua laivaa ja kauempana, luullaksemme Udrikun suunnalla, loimuavaa kokkoa. Seuraavana aamuna kuulin, että myös Saaren kylän toisessa päässä Kollissa oli ollut kaksi kokkoa, mutta emme nähneet niitä koska ne peittyivät lahdensopukkaan. Kotitietä valaisi Tiiu Riisin soihtu.
Ene Ergma: Elokuun viimeisenä lauantaina auringonlaskun jälkeen syttyivät Viron rannoilla sadat merkkitulet. Muinaistulien yönä mennään rantaan ja sytytetään nuotio – palava tuli on merkkinä seuraaville tulen sytyttäjille. Meren ääressä tulta tehdessään ihminen ikään kuin palaa juurilleen – silloin mieleen tulevat vanhat ajat, kotimeri ja ne, jotka ovat kaukana. Ja kuten kuulimme, merkkitulet eivät syttyneet yksinomaan rannikolla, vaan myös sisämaassa järvien rannoilla.
Meri on muovannut virolaisten luonnetta, ymmärrystämme maailmasta. Ei tarvitse kuin hetken miettiä, kuinka usein meri aiheena toistuu kansanrunoudessamme, musiikissa, kirjallisuudessa, esittävässä taiteessa. Ihminen käytti merillä taivaankappaleita suunnistukseen; siitä kehittyi kokonainen tieteenhaara – astronominen navigointi. Rannikkoväestö tunsi tähdet hyvin.
Leo Filippov: Olen perheen ja tuttavien kanssa jo aikaisemminkin sytyttänyt muinaistulia. Tapahtuma kytkeytyy meillä kesän päättymiseen ja uimapaikkamme, surffauspaikkamme siivoamiseen (roskien ja rantaan kertyneiden levän ja kuolleiden kasvinosien raivaamiseen).
Kiitämme avainhenkilöitä, jotka tänä vuonna olivat panostaneet tapahtuman järjestämiseen. Toivomme menestystä Viron merenkulun edistämiselle (elpymiselle).
Jaana Põlts: Minä olin Türisalussa, jonne olin rekisteröinyt pienen tuleni. Olin ennakkoon kovasti mainostanut tapahtumaa, mutta silti pelkäsin, että en saa kerättyä kovin suurta seuruetta. Lähdin paikalle ystävättäreni kanssa ja kummallakin oli tytär mukanaan. Ja kun olimme perillä…. suuri kokko oli jo pystyssä ja sen ympärille oli kerääntynyt kivankokoinen joukko ihmisiä. Mutta kello 21.40 jälkeen paikalle alkoi vyöryä ihmisiä, pian parkkipaikalle ei enää mahtunut ja tienvierustat olivat täynnä autoja. Väkeä oli mielettömän paljon!!! Jokainen oli tuonut kynttilän tai soihdun. Onneksi näin myös monia tuttuja naamoja, joten omaan seurueeseeni kuului lopulta enemmän kuin neljä ihmistä J Näky oli todella uskomaton ja mahtava! Alhaalta rantaviivalta näkyi paljon pieniä tulia (suurempi ”röykkiö” oli ilmeisesti Vääna-Jõesuussa, jossa yhdessä paikassa näkyi olevan 10-15 nuotiota). Lohusalusta ammuttiin tervehdyslaukaus. Ja yhtäkkiä sieltä alkoi nousta yhtenään hitaasti pieniä tulia. Ensin se näytti merkilliseltä ja ihmettelimme, mistä on kysymys. Sitten päättelimme, että ilmeisesti joku oli sitonut kynttilöitä kaasupallojen naruihin ja laskenut pallot ilmaan. Upea näky! Kaunis. Ilahdutti todella nähdä, miten ihmiset olivat mukana menossa. Kuvia minulla ei valitettavasti ole, koska kamerani ei ole ihan se kaikkein paras J Olen täysin varma, että tapahtuman tavoite – joka paikasta näkyisi kaksi tulta – toteutui kymmenkertaisesti! Mahtavaa!
Vahur Puik: Sytytimme seitsemän hengen porukalla nuotion Keipun lahden rantaan. Tiesimme, että olemme luonnonsuojelualueella, mutta koska ilma oli tyyni, uskalsimme tehdä nuotion tuomistamme sytykkeistä hiekalle lähelle vedenrajaa. Tulia, niin nuotioita kuin ilmeisesti myös soihtuja, lyhtyjä, näkyi kosolti Keipun lahdella molemmilla puolillamme.
Tom: Kiinnitti huomiota, kun olin eilen sorsametsällä merenrannassa. En kylläkään tiennyt, miksi tulia poltettiin, mutta oli mielettömän hieno näky.
Kadri Prants: Öisestä tapahtumasta Neemen niemen harjulla Uitron kielekkeellä. Tilaisuus oli oikein onnistunut, tuli roihusi isolla liekillä, väkeä oli paljon (varmasti yli 50 henkeä), laulettiin ja nautittiin elokuisesta yöstä ja meren toiselta puolen kajastavista tulista niin, ettei sadekaan haitannut. :o) Aiomme ehdottomasti lisätä Muinaistulien yön vuoden tapahtumakalenteriimme.
Andres Mihkelson: Ilmoitan tulista myös Keski-Virosta, Järvamaalta, Koerun kunnasta. Kun viestijuoksu soihtuja kapuloina käyttäen oli ohi, sytytimme tulet Merjan kylässä olevalle kiviankkurille (jossa on muistokivet täkäläisten neljän kylän entisten maatilojen muistoksi). Lausuttiin loitsuja, laulettiin isänmaallisia lauluja ja vain nautittiin leppoisasta yhdessäolosta paikallisten kanssa. Tilaisuuden järjestivät Abajan Neljän Kylän Seura ja Koerun Museo.
Kalev: Keibun lahdella suunnilleen kymmenen nuotiota, aivan verratonta. Saa nähdä, josko muinaistulia sytytetään tulevaisuudessa Skandinavian lisäksi myös muissa maissa. Se olisi kyllä mahtava merkki.
Alice Aasmäe-Kahar: Kävimme Keibun lahden rannassa, poltimme nuotiota ja sytytimme merenrantaan suuret kynttilät. Nuotiollemme näkyi 12 muuta nuotiota. Olemme noudattaneet tätä perinnettä ja viisi vuotta.
Postimees-lehdenlukija: Narisijat eivät ilmeisesti itse käyneet ulkona katsomassa tätä Itämeren maiden yhtenäisyyden ilmentymää. Minä kävin. Istuin soihdunvalossa ja oman pienen nuotioni lämmössä rakkaan ihmisen kanssa Kloogarannan ja Laulasmaan välisellä rannalla ja katselin, kuinka ympärillä nuotiot syttyivät ja sammuivat. Huolimatta ilman viileydestä vietimme koko yön rannalla. Mukavaa oli olla itsekseen ja kuitenkin yhdessä.
Delfin lukija: No mutta ottakaa kynttilät mukaan ja menkää Russalkaan! Ei sitä kukaan tee teidän puolestanne, pitää itse toimia :D ja voitte lisäksi rekisteröityä Muinastuled.ee-sivulla! Me emme pääse tänään merenrantaan, mutta teemme tulen Sakun taakse metsänlaitaan. Ajatus on tärkein.
Lia Bergmann: Olipa kiva yö! Parempi kuin juhannuskokko – oli lämmin ilma, ei satanut ja pimeässä tuli näyttää merenrannassa paljon vaikuttavammalta! Rekisteröitymättä ennakkoon olimme tulipakkojemme ja sukulaistemme kanssa Matsin rannassa. Muinaistulien yö päihittää juhannuksen!
Irma Sülla: Siitä tulee huikeaa! Kyllä, hattu päästä Itämeren maiden ihmisten ja kaikkien niiden edessä, jotka osallistuvat tapahtumaan. Det är bara fantastiskt!
Muhv Kipper.ee-st: Tulia oli todella paljon. Kessen luodolle näkyi mantereelta parhaimmillaan kahdeksan kokkoa. Minun laskujeni mukaan se teki siis kaksi kokkoa jokaista sielläpäin olevaa huushollia kohden! Ei paha!
Jospel: Yksinkertaista, sydämellistä ja kaunista oli Orjakulla, Hiiumaalla. Mitään tingeltangelia ei tarvita, kun on kaunis paikka, kunnon kokko, nuorimies kitaroineen, laulukirja ja lämminhenkistä yhteislaulua. Plus Taivaan isän suosiollisuudella tyyni ilma ja kuunvalo.
Aili Tuisk: Olimme Muinaistulien yönä mukana polttamassa kokkoa Noarootsin kunnassa, Ramsin luodolla Kasteheinän kiinteistöllä. Lähetin kutsun ennen tilaisuutta. Auringonlasku oli tuona iltana fantastinen ja yö ihmeen lämmin. Takkia ei tarvinnut.
Monika Pipar: Viiden hengen seurueemme lähti huvipurrella Lohusalusta merelle katsomaan kokkoja, eikä niitä kaikkia joutanut laskea, mutta oikein mukavalta näyttivät rannalla syttyvät kokot ja Tallinnan suunnalla jokin, joka lensi kohti taivasta – palava tuli narun päässä.
Margit Kääramees: Ilmeisesti olette jo kuulleet, että Orjakun satamassa oli Muinaistulien yönä todella paljon väkeä. Huikeaa oli, kun tulia saattoi ihailla joka puolelta: molemmat pistolaiturit olivat täynnä kynttilöitä+ yksi kokko takimmaisella laiturilla, majakkalaiturin väki teki tuliveistoksen ja Reinin saaren niemenkärjessä leiskui kokko, jonka oli sytyttänyt Vaksin perhe. Lisäksi näimme vilaukselta kokkoja (2-3) Saarenmaalta päin, tai tahdoimme kovasti nähdä niitä sieltä suunnalta!
Paikallaolijoiden lukumäärää en pystynyt laskemaan, mutta laiturilla tuntui käyvän ainakin reilut 60 ihmistä ja näiden lisäksi jotkut katsoivat kokkoja satamassa ja omilla kotirannoillaan. Noin 30 ihmisen ryhmä lauloi laiturinpäässä merilauluja, ja sitä varten olimme varanneet kaksi laulua: Jaan Tätten ”Tuletulemine” ja ”Minemine”. Laulujen sanat oli painettu isolla paperille ja ihmisiä oli kehotettu tuomaan lamput mukanaan; niitä varten, joilla ei ollut lamppuja, olimme laittaneet laiturille kynttilöitä ja soihtuja, joiden valossa näki lukea paperista. Ja näitä lauluja laulettiin monta kertaa, ryhmän vaatimuksesta soittaja etsi laulukirjastaan lisää ja lisää meriaiheisia lauluja ja niin me lauloimme siellä yli puoli tuntia. Tunnelma oli joka tapauksessa erikoinen ja huimaava, suurkiitos kaikille teille sinne, jotka kutsuitte meidät merenrantaan!
Lys: Liimalan rannassa oli kyllä todella kaunista, oikea tulien yö. Näin ainakin seitsemän kokkoa. Lisäksi joku ampui raketteja. Itse sytytin pienen kynttilän. Kauempana merellä iski salama, mutta ei satanut.
Agne Peetersoo: Küdeman lahdessa sijaitsevalta Laidun saarelta näkyi esimerkiksi kuusi kokkoa+ meidän omamme, ilmoitettu oli ainoastaan kaksi.
Algi Peegel: Neemessä oli aivan upeaa – naiset rakensivatkin uljaan kokon, miehet soutivatkin meren yli Rammun saareen, lisäksi kuu paistoi taivaalla ja kuoro lauloi ja taustalla soi vahva laineiden laulu….:))))
Reio Vesiallik: Oikein kaunis kokko oli Miidurannan satamalaiturilla mereltä katsottuna. Super! Kiitokset järjestäjille!
Olev Topusta: Ilmoitimme teille, että lähdemme kolmestaan, todellisuudessa lähdimmekin neljästään; rannassa, ennen kuin sytytimme nuotion, luoksemme tulivat vielä mies ja nainen hyvin ison koiran kanssa (+1); kymmenen maissa, kun nuotion liekit jo löivät, kokonaista seitsemän ihmistä paikalla, joukossa pikkuiset lapset viikinkiasut päällään, myrskylyhdyt ja soihdut käsissään. Omamme lisäksi näimme vielä kaksi muuta nuotiota. Miellyttävä myöhäisilta.
Sirje Medell: 29.8. merikoulu osallistui Muinaistulien yöhön lähtemällä huvipurrella merelle, kannella 16 opettajaa ja oppilasta. Laskimme kynttilöitä mereen, yritimme laskea rannalla näkyviä kokkoja, mutta lopulta sekosimme laskuissa.
Joanna Jõhvikas: Tämä kuva on otettu Tapurlan kylän kivirannassa. Jätimme kesälle hellät hyvästit ja toivotimme syksyn tervetulleeksi.
