Helena Luidja`sta: Suurkiitos tapahtuman organisoijille! Luidja-lahdella Hiiumaalla oli tällä kertaa yhdeksän kokkoa! Todella mukava ilta kohisevan meren rannassa ystävien kanssa, omissa mietteissä. Pitkin iltaa kokollamme kävi myös muita. Oli tosi kiva ilta!

Piret Teppan: Katselimme naapureiden kanssa kokkoja Murasten näköalapaikalta ja näky oli kerrassaan kaunis. Naissaarelta näkyi kolme kokkoa, Kakumäellä niitä oli monia, suoraan alhaalla rannassa, Merikülassa, hohkasivat kokot ja Tilkun satamassa loimusi suuri ja mahtava tuli. Yllättävän monet, myös vieraat ihmiset, kävivät näköalapaikalla katsomassa kokkoja ja autoja virtasi edestakaisin. Kameramme toimivat heikonlaisesti, joten kuvia ei tällä kertaa tullut.

Eveli Krentu: Viime vuonna meiltä meni Muinaistulien yö melkein sivu suun, mutta tänä vuonna valmistauduimme ajoissa. Andres lähetti kyläläisille toivomuksen yhteisestä kokoontumisesta rannassamme. Jo puolilta päivin hän latoi auton täyteen kuivia polttopuita ja minä leivoin (kylläkin melkein viime minuutilla) muffinsseja mukaan. Yhdeksältä olimme rannassa ja aloimme rakentaa nuotiota. Puoli kymmeneltä sytytimme hyvin juhlallisesti tulen ja jäimme odottamaan toisia. Ennen meitä rannalla oli kyllä jo joitakin, mutta heidän soihtunsa eivät ottaneet syttyäkseen eivätkä he saaneetkaan tulta aikaiseksi. Me itse olimme hyvin epävirolaisia eli tervehdimme jokaista, joka rantaan tuli ja tarjosimme kahvia ja muffinsseja. Oikeastaan ihmisiä ei ollut kovinkaan paljon – yksi satunnainen kävelijä, joka minun mielestäni vain nautti näkymästä sen sijaan, että olisi ymmärtänyt, miksi kokkoja ylipäätään poltettiin. Ja sitten tuli yksi perhe lyhtyineen ja lyhyen juttutuokion aikana selvisi, että perhe oli naapurikylästä. Mutta meidän omasta kylästämme ei ollut ketään. Sen sijaan Roostan rannassa loisti nätti tuli ja myös kauempana hohti jokin, mutta emme osanneet sanoa, oliko se majakka vai nuotio. Vaikka Muinaistulien yöstä ei tullutkaan kyläjuhlaa, oli meillä kuitenkin oikein mukavaa. Ja miten olisi voinutkaan olla olematta, kun oli teetä ja muffinsseja ja nuotio vedenrajassa. Kertakaikkisen kaunista. Ja sitten kun vielä kuu nousi metsän takaa oli kaikki täydellistä.

Ulla Tamminen: Meillä on merenrantaravintola Kustavissa. Tänä vuonna vietämme Muinaistulien yötä viidettä kertaa polttamalla kokkoja, kuuntelemalla hyvää swingiä (Jaso Big Band ja tunnettu vokalisti), syömällä, juomalla ja viihtymällä ystävien kanssa. Tämä on kesän lopettajaisjuhla./ Vi har en restaurang invid havsstranden i Gustavs. Detta är det femte året i rad som vi firar Forneldarnas natt med att tända en eld, lyssna till bra swingmusik (Jaso Big Band och en känd vokalist), äta gott, dricka gott och ha det trivsamt tillsammans med våra vänner. Detta är sommarens avslutningsfest.

Manuel Lember: Saarenmaan muinaismuistojen suojeluseuran johdolla on Säärellä poltettu muinaistulia jo vuosia. Kauniilla ilmalla voi nähdä kokkoja Latvian rannikolta. Jos ilma ei sattuisikaan olemaan niin kaunis, on itse paikka varmasti kaunis: kahdella suunnalla on meri ja lähellä majakka, jonka valonsäteet loistavat pimeydessä. Tule muinaistulelle!  Nuotiopaikka: Sõrven Säär, majakalta jonkin matkaa kielekkeen huipulle päin, entisen valonheittimen vieressä.

Signe Unt: Göteborgissa tuli eilen merenrantaan 13 ihmistä ja yksi koira. Paikalla olivat yksi ruotsalainen, neljä opiskelijaa, joista kaksi oli juuri saapunut ja jotka etsivät elämänviisautta sekä vanhat paikalliset, jotka olivat muuttaneet sinne 11 vuotta sitten tai jo aikaisemminkin. Tutustuimme yhteen koulunopettajaan, joka ollessaan vasta puolivuotias pakeni vuonna 1944 vanhempiensa kanssa Ruotsiin ja kertoi meille, nuorille, historiasta ja minkälaista elämä tuolloin oli ollut Göteborgissa, missä ovat juuret, ja mistä me itse olemme. Sytytimme nuotion, joimme pienet virolaiset oluet ja siivosimme pätkän rantaa. Auringonlasku oli todella kaunis ja ilta oli mukava mukavien ihmisten seurassa. Ensi vuonna uudestaan! Ps. Oheistan vielä seurueestamme yhden sumuisen kuvan. Olimme täällä.

Eha Ennemuist: Saarenmaalla, Laimjalan kunnassa Saaren kylässä, sytytettiin pieni nuotio Luhinan kielekkeen harjalle. Kotikylästä paikalle tuli 18 ihmistä, joihin yleensä ei törmää. Nyt oli aikaa rupatella, ihailla täyskuuta ja iltatähteä, ohi lipuvaa valaistua laivaa ja kauempana, luullaksemme Udrikun suunnalla, loimuavaa kokkoa. Seuraavana aamuna kuulin, että myös Saaren kylän toisessa päässä Kollissa oli ollut kaksi kokkoa, mutta emme nähneet niitä koska ne peittyivät lahdensopukkaan. Kotitietä valaisi Tiiu Riisin soihtu.

Jaana Põlts: Minä olin Türisalussa, jonne olin rekisteröinyt pienen tuleni. Olin ennakkoon kovasti mainostanut tapahtumaa, mutta silti pelkäsin, että en saa kerättyä kovin suurta seuruetta. Lähdin paikalle ystävättäreni kanssa ja kummallakin oli tytär mukanaan. Ja kun olimme perillä…. suuri kokko oli jo pystyssä ja sen ympärille oli kerääntynyt kivankokoinen joukko ihmisiä. Mutta kello 21.40 jälkeen paikalle alkoi vyöryä ihmisiä, pian parkkipaikalle ei enää mahtunut ja tienvierustat olivat täynnä autoja. Väkeä oli mielettömän paljon!!! Jokainen oli tuonut kynttilän tai soihdun. Onneksi näin myös monia tuttuja naamoja, joten omaan seurueeseeni kuului lopulta enemmän kuin neljä ihmistä J Näky oli todella uskomaton ja mahtava! Alhaalta rantaviivalta näkyi paljon pieniä tulia (suurempi ”röykkiö” oli ilmeisesti Vääna-Jõesuussa, jossa yhdessä paikassa näkyi olevan 10-15 nuotiota). Lohusalusta ammuttiin tervehdyslaukaus. Ja yhtäkkiä sieltä alkoi nousta yhtenään hitaasti pieniä tulia. Ensin se näytti merkilliseltä ja ihmettelimme, mistä on kysymys. Sitten päättelimme, että ilmeisesti joku oli sitonut kynttilöitä kaasupallojen naruihin ja laskenut pallot ilmaan. Upea näky! Kaunis. Ilahdutti todella nähdä, miten ihmiset olivat mukana menossa. Kuvia minulla ei valitettavasti ole, koska kamerani ei ole ihan se kaikkein paras J Olen täysin varma, että tapahtuman tavoite – joka paikasta näkyisi kaksi tulta – toteutui kymmenkertaisesti! Mahtavaa!

Kadri Prants: Öisestä tapahtumasta Neemen niemen harjulla Uitron kielekkeellä. Tilaisuus oli oikein onnistunut, tuli roihusi isolla liekillä, väkeä oli paljon (varmasti yli 50 henkeä), laulettiin ja nautittiin elokuisesta yöstä ja meren toiselta puolen kajastavista tulista niin, ettei sadekaan haitannut. :o) Aiomme ehdottomasti lisätä Muinaistulien yön vuoden tapahtumakalenteriimme.

Kalev: Keibun lahdella suunnilleen kymmenen nuotiota, aivan verratonta. Saa nähdä, josko muinaistulia sytytetään tulevaisuudessa Skandinavian lisäksi myös muissa maissa. Se olisi kyllä mahtava merkki.

Alice Aasmäe-Kahar: Kävimme Keibun lahden rannassa, poltimme nuotiota ja sytytimme merenrantaan suuret kynttilät. Nuotiollemme näkyi 12 muuta nuotiota. Olemme noudattaneet tätä perinnettä ja viisi vuotta.

Lia Bergmann: Olipa kiva yö! Parempi kuin juhannuskokko – oli lämmin ilma, ei satanut ja pimeässä tuli näyttää merenrannassa paljon vaikuttavammalta! Rekisteröitymättä ennakkoon olimme tulipakkojemme ja sukulaistemme kanssa Matsin rannassa. Muinaistulien yö päihittää juhannuksen!

Muhr Kipper.ee'st: Tulia oli todella paljon. Kessen luodolle näkyi mantereelta parhaimmillaan kahdeksan kokkoa. Minun laskujeni mukaan se teki siis kaksi kokkoa jokaista sielläpäin olevaa huushollia kohden! Ei paha!

Jospel: Yksinkertaista, sydämellistä ja kaunista oli Orjakulla, Hiiumaalla. Mitään tingeltangelia ei tarvita, kun on kaunis paikka, kunnon kokko, nuorimies kitaroineen, laulukirja ja lämminhenkistä yhteislaulua. Plus Taivaan isän suosiollisuudella tyyni ilma ja kuunvalo.

Monika Pipar: Viiden hengen seurueemme lähti huvipurrella Lohusalusta merelle katsomaan kokkoja, eikä niitä kaikkia joutanut laskea, mutta oikein mukavalta näyttivät rannalla syttyvät kokot ja Tallinnan suunnalla jokin, joka lensi kohti taivasta – palava tuli narun päässä.

Margit Kääramees: Ilmeisesti olette jo kuulleet, että Orjakun satamassa oli Muinaistulien yönä todella paljon väkeä. Huikeaa oli, kun tulia saattoi ihailla joka puolelta: molemmat pistolaiturit olivat täynnä kynttilöitä+ yksi kokko takimmaisella laiturilla, majakkalaiturin väki teki tuliveistoksen ja Reinin saaren niemenkärjessä leiskui kokko, jonka oli sytyttänyt Vaksin perhe. Lisäksi näimme vilaukselta kokkoja (2-3) Saarenmaalta päin, tai tahdoimme kovasti nähdä niitä sieltä suunnaltaJ!

Paikallaolijoiden lukumäärää en pystynyt laskemaan, mutta laiturilla tuntui käyvän ainakin reilut 60 ihmistä ja näiden lisäksi jotkut katsoivat kokkoja satamassa ja omilla kotirannoillaan. Noin 30 ihmisen ryhmä lauloi laiturinpäässä merilauluja, ja sitä varten olimme varanneet kaksi laulua: J. Tätten ”Tuletulemine” ja ”Minemine”. Laulujen sanat oli painettu isolla paperille ja ihmisiä oli kehotettu tuomaan lamput mukanaan; niitä varten, joilla ei ollut lamppuja, olimme laittaneet laiturille kynttilöitä ja soihtuja, joiden valossa näki lukea paperista. Ja näitä lauluja laulettiin monta kertaa, ryhmän vaatimuksesta soittaja etsi laulukirjastaan lisää ja lisää meriaiheisia lauluja ja niin me lauloimme siellä yli puoli tuntia. Tunnelma oli joka tapauksessa erikoinen ja huimaava, suurkiitos kaikille teille sinne, jotka kutsuitte meidät merenrantaan!

Algi Peegel: Neemessä oli aivan upeaa – naiset rakensivatkin uljaan kokon, miehet soutivatkin meren yli Rammun saareen, lisäksi kuu paistoi taivaalla ja kuoro lauloi ja taustalla soi vahva laineiden laulu….:))))

Sirje Medell: 29.8. merikoulu osallistui Muinaistulien yöhön lähtemällä huvipurrella merelle, kannella 16 opettajaa ja oppilasta. Laskimme kynttilöitä mereen, yritimme laskea rannalla näkyviä kokkoja, mutta lopulta sekosimme laskuissa.

Joanna Jõhvikas: Tämä kuva on otettu Tapurlan kylän kivirannassa. Jätimme kesälle hellät hyvästit ja toivotimme syksyn tervetulleeksi.